Elämäni on kuin kynttilä, joka nyt jo paloi loppuun.

Pitää liekki sammuttaa ja kaikki unohtaa.

Pitää antaa savun haihtua ilmaan, kuin sielu taivaaseen.

Ehkä joskus saan uuden elämän.

Uuden mahdollisuuden palaa pidempään.

Ennen kuin elämän liekki sammuu uudestaan.

By: Añoranza

Haluan satuttaa sinua.

Haluan, että koet saman kuin minä.

Haluan pilata elämäsi.

Katsoa vieressä, kun kuihdut pois.

Mutta satutan vain itseäni.

Puran tunteeni itseeni.

Taas yksi arpi lisää.

Taas pari kyyneltä sinun takiasi.

Taas yksi mustelma.

Taas monia jälkiä ranteissa.

Et edes tiedä mitä teit.

Rikoit minut.

Parilla sanalla.

Minullakin olisi pari sanaa sinulle.

Mutten sano niitä.

Piilotan tunteeni ja kärsin yksin.

Kannan suruni yksin.

Puran vihan itseeni.

Monta kertaa on tehnyt vain mieli pysähtyä.

Pysähtyä ja odottaa hidasta kuolemaa.

Mutta liian monta syytä jäädä.

Elämä loppui ennenkuin ehti edes kunnolla alkaa.

Miksei tuuli vie tunteitani pois.

Miksei aika vie surua.

Kyyneleitä.

-------

Teit eläästäni helvetin.

Pimeän ja polttavan helvetin.

Ei pääse pois vaikka kuinka yrittää.

Aina tippuu takaisin.

Hymy huulillani.

Pelkkää näytelmää.

Pelkkää esitystä.

En halua että kukaan luulee että olen heikko.

En ole!

Olen.

En.

Olen.

By: Añoranza

Rakkaus.

Ei meítä varten.

Minua.

Rakkaus on luotu muille.

Minulle se on vain kipua.

Ei muuta.

Tuskaa.

Kaipausta.

Tunteita.

Turhia tunteita.

Sinua kohtaan.

Neulanpistot sydämessäni.

Tyhjässä sydämessä.

Kuolleessa.

Niinkuin minä pian.

Kuolen kaipaukseen.

Hämärät muistot.

Onnelliset.

Muistotkin ovat turhia.

Raastavat sydäntä.

Pistävät ajattelemaan.

Miksi minä?

Samoin hiljaisuus.

Kaikki pelkkää kipua.

Koko elämä.

Turha.

---------

Yksi toive.

Pois.

Haluan pois.

Ei paluuta takaisin.

Jos ei olisi vanhempia...

Olisin jo poissa.

Tehnyt tunteistani lopun.

Kivuista.

Itsestäni.

Koko elämästäni.

Sinä teit sen turhaksi.

Lähdit ja käskit unohtaa.

Luuletko sen olevan helppoa, kun nään sinut joka päivä.

Sinä olet unohtanut minut jo.

Niinkuin kaikki muutkin.

---------

Pieni ja huomaamaton tyttö.

Minä.

Yrittää juosta pakoon.

Kipuja.

Tyhjä sisältä.

Kuollut silmistä.

Revitty sydämestä.

Särjetty palasiksi.

Itkee sisältäpäin.

Ei uskalla näyttää kyyneliään.

Ne haavoittavat lisää.

Tekevät heikoksi.

Minä olen heikko.

Ja rikki.

Sydän kuin maahan tippunut lasi.

Särkynyt pieniksi palasiksi,

Mahdoton liimata.

Korjata.

Aina rikki.

-----------------

Yritän unohtaa.

Sinut.

Sinut joka rikoit minut.

Yritän huutaa.

En voi.

Ääni poissa.

Samoin elämä.

Ja sinä.

Olen itkenyt liikaa.

Joka ilta ja yö.

Aina sisälläni.

By: Añoranza

Minä vihaan elämää.

Vihaan ihmisiä.

Rakkautta.

Kaikkea.

Varsinkin Jumalaa.

Jos Jumala olisi olemassa en olisi tässä tilassa.

Vai olenko tehnyt jotain väärin?

Miksi arvet ranteissani eivät haalistu?

Miksi kyyneleet poskillani eivät kuivu?

Ja miksi viiltävät muistot eivät katoa?

Vihaan myös hiljaisuutta.

Silloin ehtii ajatella.

Ei ole mitään muuta kuin minä.

Minä

Minä

Ja minä.

Yksin.

Pimeässä.

Elämässä.

Yksin tunteiden kanssa.

Seuraavana päivänä taas pari haavaa lisää.

Mitä se muuttaa?

Ei mitään.

Tai no ehkä pääsen nopeammin pois, tästä maailmasta.

Katoan kokonaan, maailmojen kartoilta.

Olisiko se parempi?

Varmasti olisi.

Otan pari lääkettä enemmän ja sitten pimeys

En enää koskaan tunne tätä kaikkea.

Ei enää koskaan verta ja kyyneliä.

Poissa.

Ikuisesti.